Vanhoja sananparsia Nurmoosta ja nurmolaasista:
En mä mitään tiärä, mä oon Nurmoosta.
Narraa mua m´oon Nurmoosta. (Kauhava)
Lapuan komiat, Ilimajoen rikkahat ja hullut nurmoolaaset.
Nurmoolaaset mattoja myttyää ja seinäjokiset oikoo.
Nurmoosta ollahan ja aikahan tullahan.
Akan saa leivällä Lapualta, Kauhavalta kun sanan panoo ja Nurmoosta sysillä.
Ei oo rajaa eikä rääpyä enempää ku nurmoolaasen parannuksen teolla.
Nurmoos on kilometripaalukki körttilääsiä. (Alavus)
Lapuan soo, Nurmoon noo, Härmän mutta, Kauhavan jotta ja Kuurtanehen nokiotta. (Alahärmä)
Nurmoolaaset on sysikirkon rotkalehia. (Alavus)
Sysiillä ne syränmaalaasetkin nurmolaasilta Jumalan viljaa vaihtaa. (Seinäjoki)
Kitajaa ja natajaa kun Nurmoon tapuli. (Ylistaro)
Pitkä ja hoikka kun Nurmoonperä. (Ylihärmä)
Härmän häjyt, Ylistaron ylypiät, Lapuan laiskat, Ilimajoen ilikiät ja hullut nurmolaaset. (Ylistaro)
Este niin ku nurmolaaset markinoolla. (Peräseinäjoki)
Tuloosta täs on kysymys, sanoo Kivi-kräätäri kun kärppää hyppyytti.
Kaks kovaa: meirän Matti ja jumala.
Ei sitä kattomalla tiärä, mikä maku silakas on.
Pelakkaa äiteevainaan pyykkipolokkaa.
Ei mua oo häihin käsketty, muttei oo kiältämäskään käyty.
Taloosta mäkin oon – vaikka vaivaastaloosta.
Tua on tuasta ja tua kuuluu tuahon, sanoo akat kun kivifati särkyy.
Puolitangos kun Kessu-Heikin housut.
Hippihin hyppyyhi, kyllä Latikka laulaa.
Hoppi, Hoppi, housut palaa, mistä, mistä, liiringistä.
Jok’on herree ku Feetu, hypäkköhön pöyrällen.
Makaa sinä, sanoo Viita-Heikki silakalle.
Paita kun potuumet (pituumet).
Hilurimpsis, kautta rantojen.
Maksoo mitä maksoo, kun vain herra patruunan nähärä saa.
Komia kun Vaasan aseman etupuoli.
So, so poijaat, sanoo Feetu uunilta.
Älä huura, häjy munkin on olla.
Älä nyt äänelläs peliätä.
Herrat on herroos yätä.
Syli koivua, se on Mäki-Tepoon korenta.
Orottakaas mitä Teppoo sanoo.
Saakeli poijat sanoo Rajakorven Maija.
Täällä tarkenoo, sanoo Ojanperän poijat kun uunita luuras.
Pirättääköhän enää Nurmoohin, sanoo entinen mies kun katon kans maaha putos.
Ei se meirän flikka niin ruma oo kun sitä mailmalla puhutaan.
Mua meiltä huuttahan eikä Luoman Tiinaa.
Voi hullua pussia kun jäi Luukoon penkillen.
Menkää nyt sinne itteänne kauppaamaan, sano Soinin Antti kun tytöt haalillen lähti.
Tupet varpasihin, nottei vällyt kulu.
Paikka paikoon lämmin kun Ala-Hemmingin sauna.
Takus kun Larvalan Istan potuumet.
Päivää, sanoo nurmoolaanen keskellä yötä.
Aina menos kun Hipin kelekka.
Voi kärmehen jäliet, sanoo Klippi-Jussi kun omat jälkensä näki.
Justihin, justihin niinkun Istasta Prustihin.
Voi taivahan käki, sanoo Prustin väki kun ensikerran lentokonehen näki.
Vieläpäs täs nyt pettuleivän pistelöömiä, sanoo Tiisijärven äijä hoikkia flikkoja.
Pala vaan valakia kyllä Huumoos puita on ja Hirvikoskes päreetä.
Leikkooaikana se köyhän lihakin maksaa.
Kun on hirventakkuheinää, viallinen viikates, laiskanpualoonen miäs ja viallinen tikku, niin ei heinä liiaksi katkee.
Omani oot, sanoo Halamehen Jussi, kun ketunjäljet näki.
Kyllä mettämiäs surenjälijet tuntoo.
Pyyt menöö pyytääs, kalat kaupites.
Isäntä määrää ja emäntä häärää.
Niin teherähän, kun isäntä sanoo, eikä niin kun hyvä olis.
Ei Mikkeli mitään oo, mutta viiren viikon päästä.
Kun on piika ja trenki, tuloo kolomaskin henki.
Reikä leivästä jää, kun trenki leivän syää.
Äityri ja isuri, puhutteloo Kosken-pihaaset vanhuksiansa.
Huamenna kirkkohon ja Teppoohin yäksi.
Varmat kun körtin numerot.
Täs ei auta tuttuus, ei körtti.
Onpa se siinä ny mukavasti, sanoo körttiäijä, kun halakokuarma kaatuu.
Uskon puuhia, sanoo Ranta-faari, kun körttiäijälle turhaan viinaa taritti.
Tuloo se Tuppi-Erkin viimmeenen litviiki (= maailmanloppu).
Ollahan parittaan kun paholaaset Renkoolas.
Kysy tuata, syääkö pappi voita.
Mua on pyytetty, sanoo Syteläänen, ku Kankahalle hautajaasihin meni.
Ei pöyröö mitään tee, se kattoo vaan.
Viiskymppiä saa, joka mua tervesehen paikkahan lyää, sanoo entinen miäs, jok´oli arpia täynnä.
Ookko sinä Härmästä. Viittiiskö sua lyärä maistimiksi?
Ku Muiluuset lähtöö, niin ne lähtöö kotuansa.
Herroost´ei eroota, vaikka ruajuhilla kävelis.
Kyllä Huumoos puita on ja takaveräjällä piäni seurakunta.
Kenas ku Virpi-Liisa Hiisi-Jussin rees, n´otta selekä verisellä.
Huanostakin sairas pyärtää, Siukkoolaanen pyärti lauralta.
Parahiksi ku Kujalas lehemällistä, ku pappilasta hajettihi.
Sill´ei oo lihaa mualla kun kiäles.
Jop´oli naama ku pitkäkatikismus.
Hyvä olo ku Mäki-Muilus, vaikka onkin reikä paran pohojas.
Ei s´oo miäs, s´oon patruuna.
Perki mitätöön kun Mansikka-Heikin olokikauppa.
Ottivat osansa niin kun Soinin poijat äiteensä pirttiviinoosta.
Ei tullu poijasta miästä, vihellellä pyytää.
Uuren kankia kun Valakaman Kaapoon selekä.
Miäs on sivusta, mutta poika on povesta.
Sanuakkos Peltolaa, jok´on aina sotakunnos.
Viattomia kun Kalistajan poijat surentaposta.
Kiinni veti niin kun tauti Jokelaasen suun.
Tullu tuntemaha ku Koliini akkansa.
Niämen Esan elämä on aina ollu vellifarin kaas vatupassis.
Ylenöö ja alenoo kun Hemmingin virsi.
Suara kurssi kun kainaastolaasilla lainamakasiinille.
Yks pullo limonaatia ja kymmenen klasia, sanoo laihialaanen.
Perhoskin elää, kun viää mualta ruaan.
Täälä on vilapoosta kun Fyrrykyröös.
Seittemän pitäjää kun Ämmälänkyläs.
Kestää vuaren verran niin kun Kortesojan Kaapoon housujen tormookset.
Erkane minusta, sanoo Viitas-Heikki kauraleivälle.
Kohta valamis, kohta valamis niin kun Myssy-Maijan juusto.
Ei niin saa leipua, jotta uuni kuuloo.
Piimältä tuloo vilu, mutt´ei fiililtä koskaan.
En minä syä piliven jäläkiä, sanoo Sika-suutari, ku perunajauhopuurua tarjottihin.
Kuku siältä luuraa, sanoo Hopin trenki, kun rokkafatihin kattoo.
Mee sinne syämähän, mihin´oot tyäskin ollu.
Ajatuksis saa friijata vaikka hoveräätin herroja.
Tulos ja tulos kun Koliinin häät.
Puskalahan kihiloollen ja vittalänkki sormehen.
Minä meillä kaupan oon eikä taloo, sanoo Mäki-Maija kosiamiähille.
Leviä miäs ei sovi Soukkahan, sanoo Rannan Jussi, kun Soukan piialle kosittihin.
Jos yhyrenkin friioomaanantain pirät, niin parseelimekkoo pois seljästä, sanoo Hako-patti, ku trenkiä pestas.